RENESSANSSIKORALLIT

Kirjoittanut Perttu Haapanen 25-09-2015

Suomalaisen barokkiorkesterin tilausteoksen, Coral Counterpointin, säveltäjä Perttu Haapanen kertoo blogikirjoituksessaan sävellystensä syntyprosessista.

RENESSANSSIKORALLIT

Kollegani Harri Vuori totesi hienosti omassa Kantapöytäohjelman säveltäjäpuheenvuorossaan, että haluaisi taiteilijana olla mukana sen kaltaisissa hyödyllisissä ja järkevissä ihmiskuntaa kohottavissa projekteissa kuten uuden planeetan valmistelu siirtokunnaksi tai ilmastonmuutoksen torjuminen. Käytännössä suomalainen taiteilija ei voi kovin paljon omalla taiteellisella työllään tällaisissa projekteissa auttaa. Kuitenkin olemalla mukana vuosituhantisessa länsimaisen musiikin traditiossa, ymmärtämällä sitä ja pyrkimällä tekemään oman osuutensa, hän voi arvoillaan ja ajattelullaan tukea Vuoren vision kaltaisia ihmiskunnan yhteisiä pitkäjänteisiä tavoitteita, vastakohtana kvartaalitaloudelle, poliitikkojen nelivuotishorisontille tai kehitystä salpaavalle uskonnolliselle ja aatteellisille ahdasmielisyydelle.

Avaan seuraavassa sitä, minkä kaltaista työtä oma sävellystyöni voi olla. Oma toiveeni ja visioni olisi joskus voida käyttää sävellystyöstä hankittua kokemusta ja ajattelua laajemmin myös aivan erilaisissa asiayhteyksissä. Omassa säveltämisessäni abstraktit järjestetyt rakenteet ovat tärkeä lähtökohta, mutta eräs aivan keskeisiä moottoreita on näiden rakenteiden ihmisenkaltaistaminen. Seuraavassa ensin hieman rakenteista ja sitten niiden ihmisenkaltaistamisesta tämän teoksen kohdalla.

Rytmit, sävelet ja vasen aivopuolisko

Suomalaisen barokkiorkesterin tilaama Coral Counterpoint on paljolti päivitettyä renessanssimusiikkia: isorytmiaa ja renesanssipolyfonian tapaisia sävelrakenteita. Sävelrakenteet on monistettu hitaasti säveliltään uusiutuvaksi sävelkierteeksi. Kappaleen hitaassa osassa tämä sävelkierre on hajotettu rekisteriavaruuteen soinnuiksi taustalla olevan referenssisoinnun mukaan. Nopeammassa loppujaksossa referenssisointuja on useita. Harmonioita rikastetaan paikoittain taajuusmodulaatiolla, mistä syntyy luonnollisesti mikrosäveliä. Toisenlaista mikrosävelaskelmaailmaa edustaa kvintin jakaminen duuri- ja molliterssin lisäksi niiden väliin asettuvalla kolmannella mikrosävelisellä terssillä.

Näin voisi tiivistää Coral Counterpointin abstraktin työpohjan, jota vasten työskentelen. Apuna on PWGL-ohjelmointiympäristöllä rakentamani työkaluvarasto, jolla voi nopeasti muokata laajojen kokonaisuuksien rytmi-/harmoniarakenteita eri tavoin. Sävellystilanteessa virtuaalityöpöydälläni on 10–15 päällekkäistä rytmistä ja harmonista materiaalivirtaa, joiden välillä ja joiden yhteisvaikutuksesta teen musiikilliset päätökset etukäteen paikoilleen kiinnitettyjen tilanteiden ja niistä poikkeamisen välillä. 

Sävyt, ilmeet ja oikea aivopuolisko 

Mitä musiikki sitten varsinaisesti on, millaisia ilmeitä se ottaa, millä tavalla jäsentyy ja asettuu ymmärrettäväksi tai vastustamaan ymmärretyksi tuloa, on kokonaan toinen asia kuin abstraktit materiaalivirrat. Rakenteet on ihmisenkaltaistettava jo pelkästään soittajienkin takia, saati sitten kuulijan.

Välillä säveltämisen fokuksessa on musiikin puristaminen materiaalivirtojen mekaaniseen prosessiin ja siinä selviäminen askeleensa aitojen rytmiin sovittavan aitajuoksijan lailla. Välillä taas prosessista poiketaan ja etäännytään eri suuntiin avautuvina fantasioina. Mahdollistaakseen poikkeamat ja fantasiat reitin pitää olla merkitty mutta ei kuitenkaan moottoritieksi asti rakennettu. On oltava mahdollisuus ja ilo löytää salaisia reittejä paikoin umpeen kasvaneellakin polulla. Virtaviivaisin tai ilmeisin eteneminen tuo harvoin mitään lisää kulttuuriin tai kuuntelukokemukseen vaikka vauhdikasta ja hauskaa voi ollakin.

Sävellysprosessin muodostavat rakenteiden muokkaukset: valinnat, poikkeamat, etääntymiset, leikkaukset, metatason tilanteet, kuten musiikin reagoinnit omiin rakenteisiinsa, musiikin ilmeiden, dynamiikan ja artikulaation muotoilut tai ulkopuolisten elementtien tunkeutumiset musiikin sisään, muutamia tapoja mainitakseni. Näitä ei voi mitenkään suoraan johtaa rakenteista, vaan ne perustuvat pelkästään musiikilliselle kokemuksille ja oivalluksille. Muodonmuutos abstrakteista rakenteista soitettavaksi musiikiksi yllättää minut aina; aluksi se näyttää epätoivoisen mahdottomalta tehtävältä. Korallimaisten kerrostumien kasvaessa alkaa jossain vaiheessa syntyä musiikillisia oivalluksia, joihin voi tarttua ja joita voi terävöittää ja muotoilla. Nämä päätökset taas heijastavat vaikutuksiaan kaanonmaisia rakenteita sisältävän materiaalivirran muihin vastaaviin paikkoihin. Esimerkiksi alussa nopeana yskäisynä ilmenevä sekunnin mittainen valuma on 6. esiintymässä lähes puoliminuuttiseksi levinnyt. Jokaisessa esiintymässään valuma on ilmeeltään erilainen ja erilaisessa musiikillisessa tehtävässä ympäröivän rakenteen vaikutusten mukaan.

Hidasta kaikella tapaa

Coral Counterpoint on suurimmaksi osaksi hidasta musiikkia. Vedenalaiset hitaat liikkeet ja korallien peittämät laivojen rungot ovat jälkikäteen syntyneitä mielikuvia prosessista ja sen tuhansista päätöksistä. Kaikkein tärkeimmiksi kiinnekohdiksi kappaleen monen kuukauden pituisessa syntyprosessissa tulevat kuitenkin konkreettiset fyysiset tunteet ja eleet; tässä tapauksessa kevyet koskettelut, esimerkiksi seuraavan kaltaisin tuntemuksin: Koskettelujen hitaudessa on tietty jännite ja arvaamattomuus. Hengitys on jännittynyttä keuhkojen yläosan hengitystä. Välillä uloshengitys purkautuu ja keuhkojen tyhjennyttyä tapahtuu jokin pieni eteenpäin vievä värähtävä muutos. Tällainen helposti itseensä palautettava fyysinen peruskokemus ankkuroi kappaleen musiikillisen maailman sävellysprosessin ajaksi, johon voi nopeasti ruumiillisen muistin avulla palata ja josta voi tietoisesti poiketa kadottamatta koordinaatteja.

Harri Vuori sivusi puheenvuorossaan myös paineita taiteen taloudellisesta hyödystä. Nykyään onkin yhä vaikeampi perustella tutkimusta tai taidetta, jolla ei suoraan ole nähtävissä välittömiä kaupallisia sovellutuksia tai yhteiskunnallisia hyötyjä. Suuressa mittakaavassa tämä on nähtävissä esimerkiksi siinä, että hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN rakennettiin Eurooppaan. Amerikkalaiset poliitikot sen sijaan torppasivat vastaavan universumin syntyhetkien tutkimiseen tähtäävän kiihdyttimen rakentamisen ei-niin-tärkeänä projektina, vaikka kuuhun he menivät ensimmäisinä. Tämänkaltaisessa ympäristössä ehkäpä erityisesti abstrakti, pitkän tradition omaava ja välineenä hidas taidemusiikki on omiaan vastustamaan nopean ja suoran hyödyn tavoittelua. Taidemusiikin, uuden ja vanhan, arvojen pitäisi viimekädessä olla siinä, että se avaa uusia ajattelu- ja kokemistapoja.

Mitäpä jos jossain vaiheessa tuhatvuotisen taidemusiikkikulttuurin vaaliminen ja harjoittaminen muun korkeakulttuurin ja tieteen rinnalla saisi evoluution myötä vähitellen aikaan aivojen rakenteen muuttumisen sellaiseen suuntaan, mikä mahdollistaisi ihmiskunnan säilymisen kannalta olennaiset tieteelliset ja sosiaaliset loikat, kuten vaikkapa Harri Vuoren visioima vieraan planeetan asutus? Ehkä sävellyksetkin voivat olla osana tätä prosessia edes yhden mitättömän pienen alkeishiukkasen verran.

Perttu Haapanen

(Haapasen kuva: Maarit Kytöharju)

Lähetä kommenttisi