Muusikkoesittely: Tuija-Maija Nurminen

Muusikkohaastattelu 15-12-2017

Lyömäsoittaja Tuija-Maija Nurminen innostuu musikaaleista ja tietokonepeleistä, ja toki – myös musiikista!

Nimi
Tuija-Maija Nurminen

Soitin
Patarummut

Esittely
Työnkuvani lyömäsoittajana on monimuotoinen: saan soittaa yksin, kaksin, pienissä kamariyhtyeissä ja myös sinfoniaorkestereissa. Välillä lyömäsoittimia ja välillä patarumpuja. Joskus myös kaktusta (i.e. John Cage).

Kerro itsestäsi.
Kotona Tampereella meillä oli radio aina päällä, todellakin aina. Se saattaa selittää sen, miksi muistan kotimaisista ja ulkomaisista iskelmistä niinkin paljon. Pappani muisti meitä lapsenlapsia: veljeni saivat autot, minä sain pianon. Perheessämme ei harrastettu musiikkia; vanhemmat tekivät uransa käsityöläisinä
ja veljeni, noh, niiden autojen parissa. Tosin sivulauseessa sanottakoon, että vaarini ja setäni olivat ammattimuusikoita, millä oli huomattava vaikutus uravalintaani – vaikka vaarillani oli tapana sanoa: “Olen ammatiltaan paakari, mutta harrastan musiikkia”.

Musiikki oli aina huomaamatta elämässäni musiikkiluokan, kuoroharrastuksen, musiikkiopistojen ja teatterin myötä. Varsinkin lapsena muistan miettineeni, että “mitä, eikö jokainen ihminen soita jotain soitinta?”.

Kuinka päädyit soittimeesi?
Musiikkikasvatuksen opinnot alkoivat Sibelius-Akatemiassa vuonna 1989, ja tuolloin piti valita jokin toinen sivuinstrumentti pianon ja laulun lisäksi. Ajattelin pääseväni helpolla, kun valitsisin lyömäsoittimet: mallet-soittimissahan on “koskettimet” valmiina –> pääsen vähällä harjoittelulla (hoh). Lyömäsoitinopinnot olivat alkuun todellakin harrastamista, mutta jossakin vaiheessa ne vain veivät mennessään. Kunnes tuli hetki, jolloin piti päättää jatkanko pianonsoittoa vai keskitynkö lyömäsoittimiin. Valitsin lyömäsoittimet, ja vaihto solistiselle osastolle tapahtui vuonna 1996.

Barokkiorkesteriin taisin liittyä “vahingossa”, kun kollega kysyi, kiinnostaisiko keikka silloisessa Kuudennen kerroksen orkesterissa. Silloin minulla ei ollut hajuakaan siitä, mihin olin menossa. Mutta vuosien varrella olen oppinut todella paljon orkesterilaisilta, kuten myös hollantilaiselta kollegalta.

Mikä sinua inspiroi muusikkona ja muutenkin?
Kuulostaa varmaankin loppuunkuluneelta lauseelta, mutta musiikki itsessään inspiroi. Eikä genrellä ole niinkään väliä. Toiset muusikot inspiroivat, loistava kapellimestari inspiroi. Tosin myös hiljaisuus inspiroi. Se on hyvä tapa nollata pää. Sitten taas jaksaa. =)

Mikä muu taiteenlaji on itsellesi läheisin?
Haa! Lapsuus ja nuoruus ovat tehneet tehtävänsä: teatteri, etenkin musikaalit. Kuinka moni muu uskaltaa myöntää ääneen rakastavansa musikaaleja! Les Miserables, Phantom of the Opera, Chicago, the Book of Mormon... Toisaalta juoksulenkeillä mikään ei voita kunnon komppia: Queen, Tower of Power, Justin Timberlake, Bruno Mars, Cee Lo Green...

Mikä on suurin musiikillinen unelmasi?
Yhtä suurta unelmaa ei kerta kaikkiaan ole, musiikin tekeminen sinällään on jo sitä.

Mikä on lempimatkakohteesi ja miksi?
Työn puolesta olen saanut matkustaa ympäriinsä, ja on paikkoja, joihin on/olisi mahtava palata. Olen tylsä ja vastaan tähänkin samoin kuin edelliseen; yhtä lempikohdetta ei ole. Jokaisesta paikasta pitää ottaa irti niin paljon kuin on mahdollista.

Millaisessa paikassa sielusi lepää?
Hiljaisuudessa. Kiireettömyydessä. Lämmössä. Luonnossa.

Miten koet oman taiteen parissa työskentelysi vaikuttavan laajemmin yhteiskuntaan?
Sanatonta viestintää on yksinkertaisuudessaan se, että yleisöstä näkee, kuinka musiikki vaikuttaa mieleen ja olotilaan. Luulisin, että monella kuulijalla on tarve tyhjentää mieli (edes hetkeksi) kaikesta hälinästä. Konserteissa saa luvalla olla tekemättä tai miettimättä mitään.

Myös FiBO Collegiumin tekemät yhteistyöprojektit ovat kullanarvoisia. Collegiumin toiminnasta kannattaa lukea lisää FiBOn sivuilta!

Miksi koet mielekkääksi soittaa yli 300 vuotta vanhaa musiikkia?
Vaikka kuinka monta kertaa olen ollut mukana esimerkiksi Bachin h-molli-messussa, niin kyseisen teoksen kuunteleminen on aina yhtä vaikuttavaa.

“Se jokin” barokkiorkesterin soundissa ja fraseerauksissa on vaan niin omanlaista. Ja mitä vanhempaa musiikkia soitetaan, sitä luovempaa myös oma soittaminen on. Improvisointi on haastavaa, ja pidän siitä!

Valitse suosikkisi FiBOn kevätkauden 2018 konserttitarjonnasta ja kerro perustelut valinnallesi.
Ehdottomasti Zeitgeist-konsertti Temppeliaukion kirkossa lauantaina 20.1.2018. Meta4 on liidaamassa meitä (uskomaton energia niillä tyypeillä!),
ja solisteina on kaksi pianovirtuoosia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita odotellessa!

Kerro jokin paheesi.
Nintendo DS. Luit oikein, Nintendo DS. Mieluiten Zelda tai Mario. Say no more. Ja tietenkin niiden musikaalien hoilaaminen.

Jos sinun pitäisi juosta Cooperin testi tai leipoa tarjottavat 30 hengen kesteille, kumman valitsisit?
Cooper, ja mieluiten ilman sitä ajanottoa. Juokseminen on kivointa ilman kiirettä ja kelloon tuijottamista.

Lähetä kommenttisi