Muusikkoesittely: Piia Maunula

Muusikkohaastattelu 07-02-2018

Piia Maunula aloitti uransa monien muiden lasten tavoin nokkahuilulla, mutta päätyi muutaman mutkan kautta oboeen ja vielä tarkemmin sanottuna barokkioboeen.

Kuva: Teemu Salminen

Nimi
Piia Maunula

Soitin
Oboe

Esittely
Entinen ykkössopraano, keskinkertainen renessanssi-ihminen

Kerro taustastasi.
Synnyin tuntia vaille 7.7.-77 Suomen Turussa, varsinaisessa Suomessa. Perin vanhemmiltani muusikolle sopivat geenit – isäni oli panimoalalla, ja äitini harrasti kuorolaulua. Ensimmäinen harrastukseni oli veneily – purjeveneessä olin ensimmäisen kerran pariviikkoisena, jolloin minut kuulemma kiilattiin haasteellisimmilla hetkillä lepuuttajilla punkkaan, etten putoaisi.

Voitettuani ala-asteen ensimmäisellä luokalla koulun laulukilpailussa kolmannen palkinnon teoksella "Pii pii pikkuinen lintu" halusin itse pyrkiä musiikkiluokille. Välitunneilla soitimme pihalla muovisia nokkahuiluja, mikä kannatti, koska myöhemmin tuli myös musiikinopettajan järjestämän nokkahuilun nopeuskilpailun voitto.
Musiikkiluokkien myötä musiikista tuli nopeasti koko viikko-ohjelman täyttänyt harrastus ja elämäntapa. Aloitin viulutunnit, ja jousiorkesterin ja kuorojen kanssa esiinnyimme tiheästi – Tuomiokirkossa, linnassa, Kakolassa, mitä niitä nyt Turussa oli.

Kuinka päädyit soittimeesi? Kuka tai mikä tekijä sen valitsi? 
Olin lapsena suuri Agatha Christie -fani, ja lukenut hänen koko tuotantonsa yhdeksään ikävuoteen mennessä. Nämä murhatarinat olivat mielestäni myös television ohjelmatarjonnan parasta antia – ja kävi niin, että ihastuin oboen ääneen välittömästi kuultuani sitä sen ajan Jane Marple -filmatisointien tunnusmelodiassa. Muistan kysyneeni äidiltäni, että mikä tuo soitin on – onneksi hän tiesi. Turun musiikkiluokkien soitinopetusvalikoimassa ei tosin silloin ollut oboeta, ja ennen tämän haaveen toteutumista jouduin ensin soittamaan 7 vuotta viulua.

Modernin oboen ammattiopintojen yhteydessä tutustuin barokkioboeen, jota kertaalleen valmistuttuani rupesin myöhemmin opiskelemaan pääaineenani.

Mikä sinua inspiroi muusikkona ja muutenkin? 
Aitous – sekä musiikissa että kanssamuusikoissa. Taito, innostus, heittäytyminen. Lahjakkuus, hetkessä eläminen. Loistavat, innostavat ja innostuneet liiderit, kauniit melodiat, puhtaat soinnut. Ihmiset, jotka tajuavat, että tämän työn tekeminen on ennen kaikkea etuoikeus.

Mikä muu taiteenlaji on itsellesi läheisin? 
Tekijänä kirjallisuus ja kirjoittaminen, kokijana edellisen lisäksi renessanssin maalaustaide, jugend-arkkitehtuuri, vintage-pukeutuminen ja 60-luvun suomalainen lasimuotoilu. 

Mikä on suurin musiikillinen unelmasi? 
Haluaisin elämäni aikana esittää kaikki isä-Bachin oboe-kantaatit ja klassisilla soittimilla poika-Mozartin Gran Partitan sekä päästä vielä kerran laulamaan Pergolesin Stabat Materia. Haluaisin myös olla hyvä poikasopraano.

Mikä on lempimatkakohteesi ja miksi? 
Italia. Koen olevani eräänlainen kansallisuustransu ja syntyneeni väärään maahan. Italiaan on aina kiva päästä, ja italian kieli on myös kaunein maailmassa.

Millaisessa paikassa sielusi lepää? 
Vintage-vaatekaupassa, Turun saaristossa, italialaisessa pikkukylässä.

Miten koet oman taiteen parissa työskentelysi vaikuttavan laajemmin yhteiskuntaan? 
Uskon, että muusikkoina meillä on suuri mahdollisuus ainakin epäsuoraan vaikuttamiseen. Esimerkin näyttämiseen, tiettyjen arvojen korostamiseen.

Miksi koet mielekkääksi soittaa yli 300 vuotta vanhaa musiikkia? 
Herkkyys ja sävyt, joita periodi-instrumenteista parhaimmillaan saa irti ovat mielestäni useasti huomattavasti rikkaampia kuin 2000-luvun moderneilla instrumenttimaailman traktoreilla tuotetut. Toisaalta osa tuon ajan musiikista on niin maagista, ettei mitään hienompaa ole vielä tullut vastaan.

Valitse suosikkisi FiBOn kevään 2018 konserttitarjonnasta ja kerro perustelut valinnallesi. 
Kaikki konsertit ovat ihania, mutta helmikuista Vergnügte Ruh, beliebte Seelenlust -konserttia odotan kovasti. Bachin kantaatit ovat ehkä hienointa musiikkia maailmassa, Ritarihuoneella on aina ihana soittaa, ja kun uusintakonsertti on vielä Turun tuomiokirkossa, voisiko sitä enää enempää toivoa. 

Onko sinulla jokin ”salainen” erikoistaito?
Olen opiskellut kirjoittamista Kriittisen Korkeakoulun kirjoittajalinjalla, luen tarot-kortteja ja liityin juuri Mensaan.

Jos sinun pitäisi juosta Cooperin testi tai leipoa tarjottavat 30 hengen kesteille, kumman tehtävän valitsisit?
Lenkki, kiitos.

Lähetä kommenttisi