Muusikkoesittely: Hanna Haapamäki

13-05-2016

Toukokuussa esittelyvuorossa on nokkahuilisti ja traversisti Hanna Haapamäki, joka on mukana lähes kaikissa FiBOn konserteissa toukokuusta heinäkuuhun!

Kuva: Ville Paul Paasimaa

Nimi
Hanna Haapamäki

Soitin
Nokkahuilu ja traverso

Lyhyt esittely
Soitan Suomalaisen barokkiorkesterin lisäksi Bravade-nokkahuilukvartetissa, barokkiyhtye Baccanossa, Helsingin barokkiorkesterissa, Storia-barokkiorkesterissa ja kuluneella kaudella myös Espoon Barokissa. Opetan myös tuntiopettajana musiikkiopisto Avoniassa ja olen FiBO Collegium -koulutustyöryhmän jäsen.

Kerro taustastasi.
Olen Lahdesta kotoisin, ja musiikki oli läsnä kotona pienestä pitäen. Sisko soitti viulua ja äiti musiikinopettajana kaikkea. ;-)

Kuinka päädyit soittimeesi? Kuka tai mikä tekijä sen valitsi?
Päädyin nokkahuiluun sattuman kautta. Aloitin musiikkiurani pikkutyttönä Päijät-Hämeen konservatoriossa sellolla, mutta innon lopahtaessa oli tarkoitus vaihtaa oboeen. Olin kuitenkin vielä kymmenvuotiaana niin pienikokoinen ja -kätinen, että minut patistettiin nokkahuilutunneille kasvamaan. Kävikin sitten niin, että nokkahuiluopettajikseni osui innostavia ja taitavia opettajia, ja jäin saman tien koukkuun barokkimusiikkiin. Traverso tuli myöhemmin luontevasti toiseksi soittimekseni nokkahuilun rinnalle. 

Mikä sinua inspiroi muusikkona ja muutenkin?
Muusikkona minua inspiroi ennen kaikkea kamarimusiikki; yhdessä soittamisen ilo ja vuoropuhelu toisten soittajien kanssa. Barokkimusiikki kaikkine affekteineen on ehtymätön inspiraation lähde.

Inspiraatiota ammennan myös muun muassa tyttärieni taitoluisteluharrastuksen kauneudesta ja lajin vaatimasta sitkeydestä. Myös oman pihan kukkapenkit kutkuttavat, samoin kaksi isoa akvaariota, joita on kiva rapsutella ja ihastella.

Mikä muu taiteenlaji on itsellesi läheisin?
Kuvataide. Jo kouluaikana kuvaamataitopainotteista luokkaa käydessäni minuun tekivät suuren vaikutuksen Ateneumin maalauskokoelmat, ja voi mikä onni olikaan opiskella 1990-luvulla Amsterdamissa ja koluta kaupungin ehtymättömiä taideaarteita… Viime aikoina olen saanut seurakseni museoihin 11-vuotiaan Siiri-tyttäreni. Kipinä on syttynyt!

Mikä on suurin musiikillinen unelmasi?
Saada soittaa yhtyeissä ja orkestereissa vielä piiitkään ja säilyttää into ja ilo kaikessa tekemisessä!

Mikä on lempimatkakohteesi ja miksi?
Haluan joko löhöämään lämpimään auringon alle tai kaupunkilomalle Berliiniin kutkuttavan kulttuuritarjonnan äärelle.

Millaisessa paikassa sielusi lepää?
Mökillä Asikkalassa tai omassa pihassa Espoossa.

Miten koet oman taiteen parissa työskentelysi vaikuttavan laajemmin yhteiskuntaan?
Musiikilla on valtava vaikutus ihmiseen. Musiikin kautta voimme tarjoilla turvallisia tunne-elämyksiä, lohtua, iloa ja elämyksiä. Erilaisille ihmisryhmille, kuten lapsille ja vanhuksille, konsertoidessani huomaan musiikin valtavan voiman ihan konkreettisesti. Jo puhekykynsä menettäneet dementikkovanhukset alkavat laulaa mukana kansanlaulua ja lapset löytävät rytmin kehoonsa. 

Miksi koet mielekkääksi soittaa yli 300 vuotta vanhaa  musiikkia?
Vanhassa musiikissa on juuret. Ja kun on vankat juuret, voi kohottautua korkealle!

Valitse suosikkisi FiBOn kevään ja kesän 2016 konserttitarjonnasta ja kerro perustelut valinnallesi.
Ehdottomasti Myrsky! Antti Tikkanen on luonut kiehtovan ja kutkuttavan kokonaisuuden Kaija Saariahon The Tempest Songbook -laulusarjan ympärille nivoen siihen Henry Purcellin musiikkia. On myös suuri kunnia ja haaste päästä nokkahuilistina soittamaan Kaija Saariahon ainoaa teosta, jossa on nokkahuilulle rooli.

Kerro jokin paheesi?
Karaoke ja kahvakuulat. Ei kuitenkaan yhtä aikaa.

Onko sinulla jokin ”salainen” erikoistaito?
Osaan tehdä kärrynpyöriä ja kuuluttaa liiton sääntökirjan protokollan mukaan taitoluistelukilpailuja sekä toimia kertojaäänenä taitoluistelunäytöksissä.

Jos sinun pitäisi juosta Cooperin testi tai leipoa tarjottavat 30 hengen kesteille, kumman tehtävän valitsisit?
Cooperin testin.

Kommentit

Lähetä kommenttisi