Muusikkoesittely: Dora Asterstad

Muusikkohaastattelu 14-02-2017

Bachin kaksoisviulukonsertto d-mollissa on näytellyt suurta roolia viulisti Dora Asterstadin elämässä.

Kuva: Henrietta Hassinen

Nimi
Dora Asterstad

Soitin
Viulu

Lyhyt esittely
Olen viulistina Suomen kansallisoopperan orkesterissa. Sen ohella soitan erilaisissa barokkikokoonpanoissa ja olen Espoon barokki -yhdistyksen perustajajäsen ja viulisti.

Kerro itsestäsi.
Synnyin ja kasvoin Tukholmassa. Ylioppilaaksitulon jälkeen pääsin Sibelius-Akatemiaan 2005 ja muutin Helsinkiin. Useastakin syystä oli luonnollista jäädä tänne valmistumisen jälkeen.

Kuinka päädyit soittimeesi? Kuka tai mikä tekijä sen valitsi?
Muistan, että äitini soitti innokkaasti viulua harrastuksenaan iltaisin töiden jälkeen. Koska suhtauduin uteliaasti soittoon, sain lahjaksi kasetin (sen ajan CD), jossa oli Bachin kaksoisviulukonsertto d-mollissa. Rakastuin musiikkiin ensikuulemalta, joten tahdoin luonnollisesti soittaa itsekin viulua ja sainkin harjoitteluun paljon rohkaisua kotoa.

Oikeastaan sain kuitenkin varmuuden muusikon ammatista käydessäni Adolf Fredrik -peruskoulun musiikkiluokkaa, jossa oli päivittäin kuoroharjoituksia. Ahkeran harjoittelun jälkeen oli aina maagista esiintyä keskittyneen yleisön edessä. Lisäksi kuuden vuoden kuorokoulutus oli erinomainen peruskoulutus, erityisesti intonaation ja rytmin osalta, ja se auttoi valtavasti viuluopinnoissa myöhemmin.

Barokkiviulusta kiinnostuin Sibelius-Akatemiassa kuunneltuani uudestaan Bachin kaksoisviulukonsertin d-mollissa, tällä kertaa periodisoittimilla Andrew Manzen ja Rachel Podgerin esittämänä.

Mikä sinua inspiroi muusikkona ja muutenkin?
Kansanmusiikin kuunteleminen on aina inspiroivaa, sillä rytmit ovat niin selkeitä ja iloisuutta huokuvia. Melankoliset kansansävelmät (mieluusti kuorolle) vaikuttavat minuun myös vahvasti.

Mikä muu taiteenlaji on itsellesi läheisin?
Pidän valokuvanäyttelyistä, erityisesti sellaisista, jotka kertovat vioista ja hauraudesta luonnossa, eläimissä tai ihmisissä. Olen alkanut kiinnostua myös teatterista.

Mikä on suurin musiikillinen unelmasi?
Niitä on aivan liian monta! Unelmoin esimerkiksi oppivani soittamaan bluegrassia, kuten myös bulgarialaista, ruotsalaista ja suomalaista kansanmusiikkia, laulamisesta taas kuorossa, kerran viikossa tapaavan jousikvartetin perustamisesta, musiikinteorian paremmasta hallitsemisesta, ehkä säveltämisestäkin. Unelmia riittää siis, liikaakin! 

Mikä on lempimatkakohteesi ja miksi?
Pidän uusista paikoista; maailmasta löytyy aina uutta nähtävää, ja joka paikalla on oma taikansa.

Millaisessa paikassa sielusi lepää?
Rannalla. Tunne auringon lämmöstä ja valosta iholla on valtavan rentouttava. 

Miten koet oman taiteen parissa työskentelysi vaikuttavan laajemmin yhteiskuntaan?
Musiikki on fantastinen keino tavata ihmisiä, saada heidät pysähtymään, välittää viestejä, tutkailla tai vain nauttia rauhasta ja harmoniasta, joita ei aina välttämättä muuten niin helposti tavoita.

Miksi koet mielekkääksi soittaa yli 300 vuotta vanhaa musiikkia?
Kaikesta opiskeluaikana läpikäydystä perusohjelmistosta Bachin soittaminen tuntui minusta luonnollisimmalta. Siinä on yksinkertaisuutta, joka antaa tilaa ihmiselle, mutta samalla se myös luo mahdollisen tilan monimutkaisuudelle.

Valitse suosikkisi FiBOn kevätkauden 2017 konserttitarjonnasta ja kerro perustelut valinnallesi.
Odotan kovasti Matteus-passion soittamista Hämeenlinnassa huhtikuussa Drottningholms Barockensemblen kanssa. Osittain valintani johtuu siitä, että rakastan teosta, kuten suurin osa muistakin muusikoista, mutta myös siitä, että on hauskaa päästä soittamaan ruotsalaisten kollegoiden kanssa!

Kerro jokin paheesi.
Olen ollut aina heikkona kaneliin! Täydellisiä kanelipullia voin syödä aika suurenkin määrän…

Jos sinun pitäisi juosta Cooperin testi tai leipoa tarjottavat 30 hengen kesteille, kumman tehtävän valitsisit?
Valinta osuisi leipomiseen, sillä silloin tulee 30 henkeä iloiseksi samalla kertaa! 

Lähetä kommenttisi