Muusikkoesittely: Annamari Pölhö

Muusikkohaastattelu 05-09-2016

Suomalaisen barokkiorkesterin kosketinsoittajista pääsee ensimmäisenä esittelyvuoroon Annamari Pölhö, jolla on monien muusikoiden tapaan monta rautaa tulessa yhtä aikaa.

Kuva: Venla Ekebom

Nimi
Annamari Pölhö 

Soitin
Cembalo, continuosoitossa myös urut 

Lyhyt esittely
Toimin sekä freelance-muusikkona (mm. Battalia-yhtyeessä ja duona Petra Aminoffin kanssa jo lukioajoista lähtien) että pedagogina. Olin vanhan musiikin lehtorina Metropoliassa 2001–2015 ja tänä lukuvuonna Novia-ammattikorkeakoulussa, ja lisäksi toimin tuntiopettajana ja säestäjänä Sibelius-Akatemiassa. Jatkan myös FiBO Collegiumin puheenjohtajana ja Amore Classico -aikuiskasvatushankkeen taiteellisena johtajana.

Kerro itsestäsi. 
Vietin varhaislapsuuteni Nopon kylässä (nykyään Hyvinkäätä) keskellä metsää. Kotona yli 10 vuotta vanhemmat veljeni kuuntelivat Beatlesia ja Hair-musikaalia, äiti Bachia ja isä Sousan marsseja. Muutimme Helsinkiin ollessani 5-vuotias, ja pääsin Kylli-tädin piirustuskouluun ja Sirkka-Liisa Valkola-Laineen musiikkileikkikouluun. Yhtenäiskoulussa Kari Rydman laulatti meillä Mozartia ensimmäisellä luokalla, jolloin menetin sille sydämeni. Sen jälkeen aloin käydä äitini kanssa innokkaasti konserteissa ja oopperassa, isäni kanssa kävin elokuvissa ja taidegallerioissa. Myöhemmin esitimme ystävieni kanssa meillä kotona Mozartin Bastien et Bastienne- sekä Apollo et Hyacinthus -pienoisoopperat. Olen hyvin kiitollinen vanhempieni vankkumattomasta tuesta elämässäni.

Kuinka päädyit soittimeesi? Kuka tai mikä tekijä sen valitsi?
Meillä oli kotona piano, joten se valikoitui helposti. 14-vuotiaana innostuin cembalosta ja vuotta myöhemmin pääsin aloittamaan cembalonsoiton Kati Hämäläisen johdolla. Varsinaisesti hurahdin cembaloon Kruununhaan lukiossa (nykyinen Sibelius-lukio), kun Helsingin Juniorijousissa soittaneet ystäväni järjestivät minut mukaan orkesteriinsa ja pääsin yhteismusisoinnin makuun. Piano keikkui kuitenkin mukana opettajan papereihin asti, ja edelleen rentoudun fortepianon ääressä Mozartin sonaattien parissa.

Mikä sinua inspiroi muusikkona ja muutenkin?
Musiikki sopii universaalisti kaikkiin elämäntilanteisiin ja tunnelmiin; se auttaa ja lohduttaa surussa ja elämän kolhuissa, innostaa ja virkistää. Ihan parasta on yhteismusisointi, jaettu soiton ilo. Elämässä tärkeää on huumori, joka auttaa arjen kommelluksissa. Toinen kantava voima on kiitollisuus. 

Mikä muu taiteenlaji on itsellesi läheisin?
Ehdottomasti elokuva: siinä yhdistyvät kaikki taiteet! Uutuuksien lisäksi käyn innokkaasti Orionissa, niin ohjaaja-sarjojen, klassikoiden kuin sing along -musikaalien esityksissä. Toisaalta kuvataide kiinnostaa kovasti, ja seuraan myös sarjakuvia. 

Mikä on suurin musiikillinen unelmasi?
Barokkimusiikin ja yhteismusisoinnin ilosanoman leviäminen kaikkialle! Opin musiikkiterapian perusopinnoissa musiikin erinomaisesta vaikutuksesta aivoihin. Koska yhteismusisointi edistää  lisäksi yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lisää elämänlaatua erityisesti ikääntyvillä, toivoisin mahdollisimman monen aikuisenkin pääsevän nauttimaan yhteissoiton ilosta. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa soittoharrastusta!

Mikä on lempimatkakohteesi ja miksi?
Järisyttävin kokemus oli Uusi-Seelanti  yhdessä poikieni kanssa. Luonto ja linnusto siellä olivat aivan ainutlaatuisia – kuin olisi tipahtanut suoraan liitukaudelle! Euroopan lempikaupunkejani ovat Barcelona ja Pariisi sekä tämän kesän jäljiltä Kööpenhamina. Haaveilen matkasta Kiotoon.

Millaisessa paikassa sielusi lepää?
Kesämökillämme Haukivuorella peilityynen järven rannalla ja talvisin hiihtoladulla hiljaisessa metsässä.

Miten koet oman taiteen parissa työskentelysi vaikuttavan laajemmin yhteiskuntaan?
Musiikin voima on valtava eikä sitä vielä osata edes hyödyntää tarpeeksi. Erityisesti kun ikääntyneiden osuus väestöstämme kasvaa, säännöllisen sosiaalisen musiikkiharrastuksen avulla voitaisiin ehkäistä yksinäisyyttä ja ylläpitää toimintakykyä, todennäköisesti jopa vaikuttaa sitä kautta lääkityksen vähentämiseen. Tämän tutkimiseen olemme jo vuoden yrittäneet saada apurahaa aivotutkija, professori Minna Huotilaisen kanssa, mutta vielä ei ole tärpännyt.

Miksi koet mielekkääksi soittaa yli 300 vuotta vanhaa musiikkia?
Samat tunteet ja tunnetilat vaikuttavat ja puhuttelevat meitä edelleen. Improvisatorinen ote pitää yllä tuoreutta ja tekee musisoinnista persoonallisempaa. Selkeä poljento ja harmoniamaailma tekevät siitä helposti lähestyttävää myös aloitteleville harrastajille, mikä nostaa sen pedagogista arvoa.

Valitse suosikkisi FiBOn syyskauden 2016 konserttitarjonnasta ja kerro perustelut valinnallesi.
Odotan erityisesti Metro-Grossoamme, jota on valmisteltu jo yli vuoden verran! Vaikka länsimetron viivästyminen supistaa läntistä metroasemamusisointiamme, musiikin yhdistävä ilosanoma iskee jälleen!

Onko sinulla jokin ”salainen” erikoistaito?
Sudokut, kryptot ja Cluedo. Rakastan myös tanssimista. Nuorena harrastin steppiä ja irlantilaista tanssia, mutta valitettavasti en saa enää hyppiä. Nyt olen korvannut ne salsalla, ja tuorein innostukseni on vakiotanssien opettelu, jotta uskaltaisin mennä lavatansseihin.

Jos sinun pitäisi juosta Cooperin testi tai leipoa tarjottavat 30 hengen kesteille, kumman tehtävän valitsisit?
Selkäleikkauksen jälkeen juokseminen on minulta kielletty, joten leipominen on ainoa, joskin erittäin mieluisa vaihtoehto! Esikoiseni ylioppilasjuhlista minulla on sitä paitsi kokemusta tarjoilujen tekemisestä yli 50 hengelle.

Lähetä kommenttisi