Gambojen sfääri

Kirjoittanut Jukka Rautasalo 01-12-2015

Ritarihuoneen jouluisen gambakonsertin kokoaja ja johtaja Jukka Rautasalo kertoo kirjoituksessaan gamban lumovoimasta. Rautasalo toimi Suomalaisen barokkiorkesterin johtajana vuosina 2001–2004.

Gambojen sfääri

Soittava enkeli on kirkkotaiteen käytetyimpiä aiheita. Paratiisin ilot ilman musiikkia on absurdi ajatus. Koska muusikko on paratiisissa ikuisella lomalla, lankeaa musisointi enkeleiden huoleksi.

Enkeleiden ja muun taivaallisen sotaväen musiikkia tarvittiin muuhunkin kuin huvituksiin. 1700-luvulle asti uskottiin nimittäin, että maailmankaikkeutta pitää koossa jumalallinen harmonia: sfäärien musiikki. Tuo taivaallinen harmonia löytyy yhden soivan kielen yläsävelistä, jotka saamme kuuluviin soittamalla ns. huiluääniä. Nämä löytyvät, kun asetamme sormen eri lukusuhteiden osoittamiin kohtiin kielellä: ½ eli tarkalleen keskeltä löytyy oktaavi, 1/3 on oktaavi ja kvintti, ¼ kaksi oktaavia, 1/5 kaksi oktaavia ja terssi jne. Näiden lukusuhteiden mukaisesti uskottiin maailmankaikkeuden resonoivan, ja näinpä myös taivaankappaleet seurasivat musiikin osoittamia ratoja.

Kuvien enkeleistä moni soittaa gambaa. Liekö soitin syynä siihen, että ne näyttävät onnellisemmilta kuin muut? Musiikin lumoamilta...

Gambansoiton voi aloittaa aivan rationaalisistakin syistä, mutta moni tuntemani gambisti on joutunut soittimensa lumoamaksi. Varsinkin sellisteillä tuntuu olevan alttius gambamaniaan. Useat soittotekniset asiat ovat sellonsoitosta osittain tuttuja, ja niiden avulla saa hetimiten maistettavakseen ensimmäiset suulliset gamban soinnillista nektaria. Pari gamballe ominaista murtosointua pitää ehkä myös kokeilla, ja näin altistuminen alkaa olla jo kohtalokasta.

Gamban äänessä soi enemmän yläsäveliä kuin sellon äänessä. Ero korostuu vielä, kun vertailukohdaksi otetaan nykyaikainen teräskielinen sello. (Jussi Björling laulamassa O helga natt kuvaa mielestäni nykysellististä sointi-ihannetta hyvin.) 

Gambismi on huokailua huudon sijaan.

Ääni ei lähde soittimesta kapeaa putkea pitkin kohti konserttisalin peräseinää, vaan gamban yläsävelet leviävät joka puolelle kuin lempeä löyly savusaunassa. Kuulijan pitää hieman ponnistella päästäkseen niistä osalliseksi ennen kuin ne palaavat osaksi kosmista kotiaan. Mahtaisivatko planeetat lainkaan pysyä radoillaan ilman gamban sfäärisiä ääniä?

Jukka Rautasalo


Matthias Grünewald: Isenheimer Altar (noin 1506–1515)

Lähetä kommenttisi