Barokkiliike rantautuu Suomeen

Artikkeli Kirjoittanut Hanne Lund 28-05-2014

Hanne Lundin kurkistus barokkiliikkeen alkuaihoihin Suomessa -Sibelius-Akatemiaan tehdyn kirjallisen työn (2013-2014) materiaalia.

Tein kuluneena talvena kirjallista työtäni Suomen barokkiorkesterien alkuvaiheista 1980-luvulla ja paljon selvisi mielenkiintoisia asioita. Monet nykyäänkin aktiiviset muusikot ja arvostetut vanhan
musiikin pedagogit olivat yhdessä löytäneet uudenlaisen ilmaisun barokkisävellysten soittoon. Muusikot itse varmasti muistavat nämä kolmen vuosikymmenen takaiset yhteiset löytöretket, mutta
monille nuoremman polven edustajille nämä tapahtumat ovat uutta tietoa. Erittäin hienoa on se, että Anssi Mattilan arkistoista löytyy äänitteitä noilta ajoilta! Musiikinhistoria on joskus siinä mielessä tylsää, että joutuu tyytymään jonkun muun ihmisen kirjoittamaan kuvailuun jostain esityksestä tai teoksesta. Onhan se nyt paljon valaisevampaa, jos voi itse kuunnella, mistä on kysymys!

Tarkastelin kirjallisessa työssäni lähemmin kahta festivaalia: Bach-viikkoa vuodelta 1985 ja Peruukkifestivaalia vuodelta 1987. Äänitteiden lisäksi molemmista festivaaleista on runsaasti
lehtiartikkeleita saatavilla, eli mainostuskirjoituksia ja konserttiarvosteluja. Bach-viikolla keskityttiin nimensä mukaisesti vain Bachin musiikkiin, kun taas Peruukkifestivaali oli hyvin
monipuolinen kattaus niin vanhaa kuin uudempaakin musiikkia. Näillä molemmilla festivaaleilla soittivat pitkälti samat muusikot, ja Peruukkifestivaalilla monet osallistuivat sekä uudemman että
vanhemman musiikin esittämiseen. Tuo festivaali olikin etupäässä Avanti! –orkesterin järjestämä. Merkittäväksi vanhan musiikin saralla Peruukkifestivaalin tekee se, että tuolloin esitettiin tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa barokkioopperaa periodisoitto- ja -laulutyyliin. Säveltäjäherrojen Monteverdi ja Rameau tuotantoa kuultiin.

Suomessa oli ollut vanhan musiikin ammattilaisia ja harrastajia jo pitkään, mutta varsinaista barokkiorkesteria ei ollut syntynyt ennen kuin vasta 1980-luvulla. Jostain syystä juuri tuolloin oli
riittävän iso joukko koolla saman asian äärellä; pyrkimyksenä löytää yhteinen uudenlainen barokkisoittotyyli, jota muualla maailmassa oli tavoiteltu enemmän ja vähemmän 1900-luvun
alkupuolelta saakka. Tieto vanhan musiikin liikkeestä levisi ennen internetaikaa erityisesti levytysten ja aikakausilehtien välityksellä (muun muassa Early Music).

Vuonna -85 järjestettiin siis Helsingin Ritarihuoneella viikon mittainen konserttisarja, jossa esitettiin kaikki Johann Sebastian Bachin orkesteriteokset. Kyseessä oli Suomen musiikkielämän
kannalta historiallinen merkkipaalu, sillä ensimmäistä kertaa pyrittiin ”puheenomaiseen” ilmaisuun näin suurella kokoonpanolla ja määrätietoisesti kokonaisen konserttisarjan verran. Aloite Bach-viikon järjestämiseen oli tullut nuorilta musiikinopiskelijoilta itseltään, mutta he saivat avukseen Sibelius-Akatemian opettajat Anssi Mattilan ja Rabbe Forsmanin. Harjoitukset aloitettiin hyvissä ajoin syyskuussa 1984, kun itse tapahtumaa vietettiin 15.-20.4.1985. Taustaorganisaationa oli nuorten itsensä, vuonna 1982, perustama Helsingin Kamarijouset, jolla oli sponsorina Yhdyspankki. Bach-viikkoa avusti myös Helsingin kaupunki. Soittajat eivät saaneet kuitenkaan palkkaa, vaan ainoastaan opintoviikkoja Sibelius-Akatemialta.

Helsingin Sanomien toimittajat Veijo Murtomäki ja Olavi Kauko hehkuttivat Bach-viikon konsertteja lehden sivuilla. Kauko totesi: ” Helsingin Kamarijousten viikon mittainen Bach-sarja on
mahtava luomus-------en epäröi suositella sille sijaa musiikkihistoriassamme monumentaalisena käännekohtana”. Murtomäki puolestaan: ”Kamarijouset ovat asettaneet konserteillaan riman aivan
uusiin lukemiin: ainoa mahdollinen suunta tämän jälkeen on mennä eteenpäin, paluuta velttoon ja piittaamattomaan Bach-soittoon ei ole olemassa”. Haastattelemani muusikot Anssi Mattila, Sirkka-Liisa Kaakinen ja Minna Kangas totesivat: ”oltiin pioneereja, vaikkei tiedetty olevamme”, ”jotakin taikaa siinä soitossa oli, koska sekä muusikot että yleisö innostuivat” sekä ”kollektiivisesti oli löydetty tämä kaikki, tämän täytyy olla oikein”. Bach-viikolla 1985 soitettiin vielä moderneilla jousisoittimilla, mutta puhaltimista nokkahuilut, traversot, trumpetit ja patarummut edustivat periodisoittimia. Viritystaso oli 440 Hz, mutta jo Peruukkifestivaalilla 1987 käytettiin suolikieliä ja matalampaa 415 Hz -viritystasoa.

Suomalaismuusikot hankkivat vähitellen barokkijousia ja laittoivat suolikieliä viuluihinsa. Ensimmäinen varsinainen barokkiorkesteri oli Kuudennen kerroksen orkesteri, nykyiseltä nimeltään Suomalainen barokkiorkesteri, joka tänä vuonna viettää 25-vuotisjuhliaan. Onnea Fibo! Ensi keväänä olisi sitten Bach-viikon 30-vuotissynttärit…

Lähetä kommenttisi