Osallistujien kokemuksia

 

25.11.2016 Barokkipajan yhtye Amore Classico oli soittamassa ArtEqual -seminaarissa.
Barokkipajan osallistuja Vuokko Hosia esitteli barokkipajatoimintaa.

Amore Classicon esitys:
https://youtu.be/KqmJJoT8uDc

Vuokon puhe:

Mikä on Amore classico? AC on varttuneista eli eläkkeellä olevista musiikin rakastajista eli amatööreistä koottu soittajisto. 
Miten Amore classico syntyi? Syksyllä 2014 MuT Annamari Pölhö tarvitsi Sibelius-Akatemian avoimen yliopiston musiikkiterapian perusopintojensa lopputyötä varten ryhmän, jossa olisi eritaustaisia soittajia, soittajia, jotka ovat soittaneet joskus vuosikymmeniä sitten tai eivät koskaan, soittajia jotka tuntevat nuotit ja soittajia, jotka eivät tunne nuotteja. Annamari halusi selvittää, miten soitto-osaamisensa taustoilta erilaiset ikääntyneet kokisivat barokkipajamusisoinnin. Tähän pilotointiryhmään saatiin kymmenkunta eri instrumenttien (viulu, sello, basso, huilu, nokkahuilu, kantele, urut, cembalo) soittajaa. Ryhmä kokoontui neljä kertaa Metropolia amk:n tiloissa Ruoholahdessa. Annamari oli sovittanut valitsemansa barokkikappaleet (Monteverdi, Purcell, Lully, Marais, Händel) ottaen huomioon soittajien osaamisen – tai osaamattomuuden. Harjoitteluvaiheessa jokaisella soittajalla oli oma vierisoittaja, amk:n varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelija. Puskaradio kokosi yhteen barokkimusiikista ja sen soittamisesta kiinnostuneen joukon. Soittajien ikä vaihteli 52:sta 82:een. Moni soittajista ilmoitti palautteessaan toivovansa jatkoa.Ja kun Annamari seuraavana vuonna kertoi aloittavasta barokkibän-distä, innostuneina lähdimme jatkamaan, koska olimme jo päässeet yhteissoiton makuun. Olemme Suomalaisen barokkiorkesterin FiBO Collegiumin koulutustyöryhmän yksi projekti.
Miten bändimme toimii? Syksyllä 2015 meitä oli sitten Kulosaaressa Resonaarissa, musiikin  erityispalvelukeskuksessa, kymmenkunta ja tänä syksynä 2016 jo kaksikymmentä.  Kokoonnumme kerran viikossa keskiviikkoisin. Yhteissoittoa on puolitoista tuntia klo 10.30–12 ja sitä ennen tai sen jälkeen lisäksi yksilö- tai pienryhmäharjoituksia.Annamari vastaa AC:n kokonaisohjauksesta ja sovittaa soitettavat kappaleet. Tarvittaessa joku muukin opettaja toimii koko bändin johtajana.Annamari antaa erikseen ohjausta koskettimiin. Huiluilla ja nokka-huiluilla on oma ohjaajansa, samoin sellolla ja bassolla sekä viululla. Jokainen soittaja saa näin yksilöllisesti soitto-opetusta ja ohjausta omiin stemmoihinsa  yhteissoittotuokioiden ohella.Kun soittajamäärä on noussut kahteenkymmeneen, meidät on jaettu osaamisen ja kappaleiden vaatimustason  mukaan pienryhmiin. Pienryhmissä harjoitellaan trioja tai vastaavia esiintymismielessä. Isänpäivänä esim. AC-trio + sello- ja viuluopettaja esiintyivät Jorvin sairaalassa.
Ohjaajien rooli: Barokkimusiikin ammattilaisten ja pätevien pedagogien ansiosta barokki- ja vanha musiikki ovat avautuneet meille amatöörisoittajille uudella tavalla. On myös tärkeää, että meitä perehdytetään instru-mentin käsittelyyn ja soitettavan musiikin oikeaan soittotapaan. Jokainen soittaja on huomannut osaamisensa kehittyneen. Kyllä aina oppii! Myös yhteissoittomme on edistynyt.
Amore classicossa on keskeistä ollut yhdessä soittaminen. On huikeaa, että vaikka oma stemma ei olisi kummoinenkaan, kaikkien kahdenkymmenen yhdessä soittaessa saamme aikaan ihan kunnon – ei kun upeaa – musiikkia.Ikimuistoinen kokemus oli lokakuussa Metro-Grosso-projektin yhteydessä, kun soitimme ensin Hakaniemen metroasemalla ja sitten Tapiolasalissa kahdensadan musiikkiopistolaisen kanssa. Jokainen soittaa omalta osaamistasoltaan ja kaikki myös saavat soittaa yhdessä. Bändisoiton ydin: soittaa yhdessä niiden kanssa, joita kiehtoo samanlainen musiikki.
Me soitamme sitä musiikkia, joka stimuloi meitä, jota mielellämme kuuntelemme, jonka olemme itse valinneet.Vaikka soittamisemme ensisijainen tarkoitus ei ole ehkäistä vanhenemiseen liittyviä väistämättömiä negatiivisia ilmiöitä, kuten muistiongelmia, masennusta, mielialan laskemista, verenpainetta tms., yhteissoittamisen oheisvaikutuksina elämänlaatu paranee, jotkin sairaudetkin tai sairauksien aiheuttamat kivut saattavat lieventyä. Eipä juuri ole tullut poissaoloja keskiviikon bändiharjoituksiin!

Musiikki, niin kuunteleminen kuin sen tuottaminen soittamalla tai laulamalla, saa aikaan iloa ja mielihyvää. Neurologit ja aivotutkijat puhuvat dopamiinista, endorfiinista ja oksitosiinista.Elämänlaatu paranee.Me amoreclassicot ilmaisemme saman toteamalla: On ilo saada soittaa yhdessä muiden kanssa. Lienee aika harvinaista, että vielä tässäkin vaiheessa elämää saa uusia kokemuksia, uusia ystäviä – aivan kuin silloin kaksikymppisenä.

23.11. 2016 Vierailijatervehdys 

Ulkosuomalaisena, ammatiltani sellistinä, vieraillessani syntymäkaupungissani sain kutsusn serkultani Heidiltä tulla seuraamaan senioriorkesteri Amore Classicon harjoitusta lokakuun loppupuolella. Heti kysyin että  “saanko minäkin soittaa?”, ja siihen tuli pian virallinen myönteinen vastaus. Siispä ilmestyin sellon kanssa Musiikkikoulu Resonaarin saliin, missä joukko ikätovereitani, jopa pari tuttuakin sellosektiossa, puuhasi musiikin tekemisessä.


Kuulun niihin ihmisiin joita musiikki puhuttelee aina. On haasteellista olla tilanteessa missä on syytä höristää korviaan , tajuta musiikin sisältö, kuunnella ryhmää, soittaa yhdessä, balanseerata omaa ääntään…sitähän se on samaa olit sitten ammattiorkesterissa tai amatöörien keskuudessa. On suurenmoista että nämä innostuneet muusikot ovat löytäneet mahdollisuuden harrastaa musiikkia pätevän ja suunnitelmallisen ohjauksen alaisina.

Barokin taikavoima taitaakin piillä siinä että tärkeintä ei ole osaaminen, vaan musiikin tekemisestä nauttiminen, ainakin siltä näyttää kun katselee sen ajan laatukuvia. Barokkiin hypätään mukaan, laajalti. Olen varma että kun ensi kerralla tavataan niin tämä orkesteri tanssii jo!
Jos olisin tiedemies, niin tekisin tutkimusta tästä toiminnasta, sillä onhan siinä kysymys mitä moninaisimmista asioista tapahtumassa samanaikaisesti: meidän niin sanottujen vanhusten elämänlaadun parantamisesta, sosiaalisen kanssakäymisen ylläpitämisestä, musiikin vastaanottamisesta, tuottamisesta ja esittämisestä muille, ja kaikesta hienosyisestä näihin liittyvästä. Siispä onnittelen ennen kaikkea taustaorganisaatioita, jotka ovat ymmärtäneet tärkeäksi Amore Classicon olemisen ja hengittämisen, sekä tietysti kanssaikäisiäni jotka panevat parhaan panoksensa jokaviikkoisiin harjoituksiin, toivottaen kaikille hyvää ja innovatiivista jatkoa!!

Annika Petrozzi

13.11.2016 Isänpäiväkonsertti Jorvin sairaalassa

Olimme esiintymässä pienellä kokoonpanolla viulu (Antti), huilu (minä) ja sello (Marita) kahden ohjaajamme, Elinan ja Annan, kanssa Suomalaisen barokkiorkesterin laitoskonserttisarjassa isänpäivänä Jorvin sairaalassa potilaille, omaisille ja henkilökunnalle. Soitimme eri kokoonpanoilla seuraavan ohjelman:

Henry Purcell: Alkusoitto oopperasta King Arthur, Chaconne
Jean-Baptiste Lully: Turkkilaisten marssi balettikomediasta Porvari aatelismiehenä
Marin Marais: Triosarja I, osat 4 Sarabande, 10 La bagatelle ja 11 Gavotte
Pietro Locatelli: Triosonaatti II, e-molli, osat Largo, Andante ja Allegro
G. Fr. Handel: Viulusonaatti F-duuri, osat Adagio ja Allegro (Elina ja Anna)
Jean-Baptiste Lully: Passacaille Armide-oopperasta
Jean-Philippe Rameau: Les Sauvages (Villit) Oopperasta Les Indes galantes (Galantit intiaanit)

Heidi Kajander

Metro Grosso 8.10.2016

Tunnelmia Amore Classicon Metrosoitosta Hakaniemen metroasemalla 

ja tapahtuman pääkonsertista Tapiolasalissa.

Vuokko: Hakaniemen metroasemalla koki, kuinka soitto vaikutti ja tavoitti. Kiireisen oloinen isä pikkulapsi rattaissa ja pikkutyttö vieressä kävelemässä, joutui jäämään tytön pyynnöstä kuuntelemaan koko setin eli Purcellin Chaconnen, Lullyn Turkkilaisten marssin ja Rameaun Villit. Erityisesti lapset olivat  kiinnostuneita ja hiljenivät keskittyneeseen kuunteluun. 

 Maija: Kiitos kaikki! Oli ikimuistoinen tunne saada olla keskellä musiikin pauhua ja yhteistä soittamista. En oikein voi ymmärtää miten tälläinen kokemus on tullut osalleni.

Heidi: Hakaniemen metroasemalla oli kerrassaan hauska tunnelma, ja paikalle pysähtyneet tuntuivat oikein kiinnostuneina kuuntelevan. Voi toki olettaa, että monet olivat matkalla jonnekin eivätkä siksi voineet pitkään pysähtyä. Minusta oli hauska soittaa, ja mielestäni homma sujui ihmeen hyvin olihan meillä mainiot tuet keskuudessamme. Yhdessä tekemistä parhaasta päästä se oli ja onnistuminen tietenkin harjoitusten ja ohjaajien ansiota. Kiitos teille ja kaikille.

Solja: Kyllä eilinen kokemus jää varmaan kaikille meille ikimuistoiseksi. Kiitos kuuluu Annamarille, Annalle ja Elinalle meidän opastamisesta. Ja kaikille mukaville kanssasoittajille. 

Erkki: Kiitos!!! Tunnelma oli upea. Ja pieniä soittajia kuunnellessa ei voinut kuin ihailla sitä taitoa ja intoa. Samalla kyllä huomasi, että kahdeksanvuotiaana oppii nopeammin kuin  kahdeksankymppisenä.

Heidi: Tapiolasalissa tunnelmat lavan takaosassa olivat varmaankin hieman erilaiset kuin edessä puhumattakaan Antin ahtaasta paikasta viulistien joukossa. Meillä huilisteilla oli Petran hyvä tuki koko ajan ja melkein tarpeeksi tilaa. Vähän vinkurassa piti meidän poikittaisten pillien soittajien seistä. Nuoriso ympärillä lavalla ja käytävillä oli mitä ystävällisintä, ja kaveerasin luontevasti vieressäni olevan nuoren herrasmiehen kanssa. Loistavaa joukkoa! Kenraaliharjoitusiltaan verrattuna lopputulos oli hyvä, ainakin meidän suunnastamme seurattuna. 

Sirpa: Olin lauantai-iltana niin onnellinen etten ole aikoihin ollut. Sitä yhteisöllisyyden määrää koko projektissa ja yhdessä soitetun musiikin lumoa! Kävelin parikymmentä senttiä maanpinnan yläpuolella – kiitos kaikille Metro Grosson idean ja käytännön toteutuksen takana oleville.

Katri: Hyvä mieli jäi eilisestä. Ja sitä lisäsi vielä tyttären tämänpäiväinen toteamus hänen tullessaan eräästä kuorokonsertista: ”Ihan kiva konsertti, mutta ei alkuunkaan niin hyvä ja vaikuttava kuin teidän eilinen.”

Vuokko: Tapiolasalin lavan soittajameri oli salvata hengen. Kuinka hallitusti ja häiriköimättä niin pikkuiset sottajat kuin teini-ikäisetkin jaksoivat kenraalin ja itse konsertin. Nämä FiBO Collegiumin Grossot joka kerta ovat pakahduttaa sydämeni. Ja nyt sai olla vielä osa hienoa bändiä.


Kuvat: Vuokko Hosia